sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Ryan Gattis: Vihan kadut


Hesarin vuoden 2015 parhaat -listalta bongattu Vihan kadut oli vetävä lukukokemus ja ansainnut paikkansa listalla. Rodney Kingin pahoinpitelystä alkaneita Los Angelesin vuoden 1992 mellakoita seurataan mukana olleiden näkökulmasta. Kirja alkaa uhrin kertomalla pahoinpitelykuvauksella. Tulee tunne, etten halua lukea tällaista väkivallan kuvausta: uhrin pelko muuttuu omaksi peloksi ja poskiluiden murtumisen melkein tuntee. Jotenkin on kuitenkin tunne, että tästä selvitään. Miten uhri muuten pystyisi kertomaan tarinansa? Kunnes tajuan: tämähän on fiktiota ja ryömin kauhuissani syvemmälle peiton alle. Ernesto Vera kuolee silmittömän väkivallan uhrina, ja laukaisee samalla väkivallan kierteen.

"Sääntöjä ei enää ole. Kun mellakat alkoivat, säännöt menettivät merkityksensä." Kertoja vaihtuu Erneston siskoon, jengiläiseen, joka haluaa kostaa veljensä kuoleman. Tarina kerrallaan käydään mellakoiden tapahtumia läpi eri osapuolten näkökulmista. Jengiläisten elämä on kovaa, mutta niin on myös palomiesten, joita mellakoitsijat houkuttelevat ansoihin voidakseen pahoinpidellä näitä huvikseen. Ääneen pääsevät myös liikkeitään suojelevat korealaiset yrittäjät, sairaanhoitaja ja oman käden oikeudella mellakointia rauhoittamaan pyrkivä poliisi. Joku taisi päästä jengejä pakoonkin.

Kirjan kansimainos lainaa Jens Lapidusta: "Parasta mitä olen lukenut vuosikymmeneen." Fiilis tätä kirjaa lukiessa oli vähän sama kuin Lapiduksen Rahalla saa -kirjan kanssa. Miten paljon onkaan asioita, joita en tiedä LA:n jengeistä - tai Ruotsin alamaailmasta. Ja yhtä koukuttavasti kirjoitettuja. Vaikken oikeastaan tiennyt olevani kiinnostunut LA:n jengeistä tai Ruotsin alamaailmasta, tuli molemmat kirjat ahmittua mielenkiinnolla. Jatko-osat taidan kuitenkin jättää väliin molemmilta.

Vinkkinä tuleville lukijoille: kirjan lopussa on sanasto, jossa slangiespanjan termit on selitetty.

Ryan Gattis: Vihan kadut (All Involved)
Like 2015

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Tove Janssonin galleria

HAM tarjoaa kompaktin katsauksen Tove Janssonin tuotantoon. Gallerian ehdoton vetonaula ovat freskot Juhlat kaupungissa ja Juhlat maalla. Alun perin freskot tehtiin 1947 Helsingin kaupungintalon ruokalaan, ja sieltä ne ovat matkanneet Arbiksen kautta nyt kaikkien nähtäville. Näitä unohtuu katselemaan pitkäksi aikaa ja lukuisissa yksityiskohdissa riittää ihmeteltävää. Museon työntekijä käy vinkkaamassa lapsivieraille, että löytyy sieltä muumipeikkokin, ja lapset jaksavat hyvän tovin tutkia freskoa. Vähän on paheellisuuttakin mukana, kun Jansson on kuvannut itsensä tupakoimassa kaupunkijuhlien etualalla.


Lapsille löytyy myös puuhanurkka gallerian toisesta huoneesta, jonka anti muuten painottuu muumiaiheisiin. Auroran lastensairaalaan vuosina 1955-56 tehty seinämaalaus on jäljennetty huoneen seinälle. Maalauksen tarina on ihana: ohjeistuksena oli tehdä porraskäytävään maalaus, joka saisi lapset innolla nousemaan toiseen kerrokseen nähdäkseen miten maalaus jatkuu - huomaamatta olevansa sairaalassa ja matkalla tutkimushuoneisiin. Seinämaalauksen lisäksi seinillä on muutamia muitakin töitä ja tarjolla on myös muumikirjoja ja tyynyjä loikoiluun.


Galleria on pieni, eikä teoksia ole monta. Mikään muuminäyttely tämä ei myöskään ole, joten yksin muumien takia tänne ei kannata suunnata. Yksin tämä olisi saattanut käyntikohteena jopa tuntua vähältä, mutta kun osalla seurueesta oli yläkerran iso näyttely näkemättä ja näyttelyn jo nähneet jäivät lasten kanssa piirtämään, oli museovierailu kokonaisuudessaan oikein onnistunut. Ja Museokortin kanssahan sitä voi piipahtaa pienemmänkin visiitin verran museossa, kun ei tarvitse koko rahan edestä suorittaa!

Tove Jansson
HAM Helsinki Art Museum

Popular Posts

Sisällön tarjoaa Blogger.

Ota yhteyttä!

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *